Camilla Tuominen

Start-up terveisiä Team Finland Health 2.0 matkalta Amerikasta!

  • Camilla Tuominen
    Camilla Tuominen

Istun koneessa matkalla San Franciscosta New Yorkiin ja kuulokkeissa ihanaa musiikkia: nyt on täydellinen hetki kirjata alas mietteitä 1,5 viikon Amerikan terveysalaan tutustumismatkalta, jolla olin juuri Team Finlandin yli 80 henkisen porukan kanssa. Olimme neljä päivää New Yorkissa, jossa kävimme yrityskäynneillä, hautomossa ja pitchasimme Suomen Konsulaatissa Jenkkisijoittajille. Piilaaksossa olimme viisi päivää, jossa pääkohteena oli Health 2.0 konferenssi, jossa meillä oli Team Finland ständi, oma breakout demosession ja pitchaus VC sijoittajille. Tämän lisäksi meille oli järjestetty upeita yritystutustumisia.

Kiitollinen yhteistyöstä ja auttamisesta

Megakiitos Team Finlandille eli Tekesille, Sitralle ja Ulkoministeriölle aivan huikeista järjestelyistä, pääsystä paikkoihin joihin emme olisi varmasti muuten päässeet. Ovet avasi mm. Nasa, Apple, IBM Wattson, Samsung ja monet terveydenalan ykköspaikat. Yhteistyössä, jakamisessa ja toisten auttamisessa on voimaa ja se tulee olemaan yksi tulevaisuuden megatrendeistä, jota pääsimme tällä reissulla todistamaan. Ihmiset on fysiologiasta ja hormoneista (seratoniini ja dopamiini) lähtien oikeasti rakennettu auttamaan eikä ajamaan itsekkäästi omaa etua. Ja sitä paitsi suomalainen terveystoimija erottuu kaukaa avaruudesta paljon paremmin kun vieressä seisoo muitakin mielenkiintoisia yrityksiä, se lisää koko alan kiinnostavuutta. Jos et usko, katso vaikka kuinka esim. huonekalu-, urheilu-  tai tekniikkakaupat rypästyy samalla alueelle tai kuinka pelkkä Procter & Gamble tarjoaa pesuainehyllyssä monta vaihtoehtoista brändiä, joista kuluttaja saa ”kilpailuttaa” mieleisensä.

Face the music, nyt eikä huomenna. 

Se oli meidän yrityksen yksi päätavoitteista tälle reissulle eli oli kohdata todellisuus nyt heti eikä jäädä kotiin hieromaan tuotetta loputtomiin. Hypätä veteen, tulla nähdyksi, pitchata kaikissa mahdollisissa paikoissa, kerätä palaute, poimia hiljaiset signaalit ja oppia. Mutta samalla tavalla kun joudun haastamaan ja rohkaisemaan yritysjohtajia kohtaamaan yrityksen rehelliset tunteet Emotion Trackerin kautta, samalla tavalla joudun virittämään omat korvani kuulemaan rehellisen palautteen - oli se sitten mitä vaan. Oikeasti tarvitsisin melkein toiset, ulkopuolisen korvaparin kuuntelemaan palautetta koska itse olen niin syvällä asiassa, että kuulo ja defenssit saattaa estää kuulemasta hiljaisia signaaleja. Ensi kerralla mukaan joku tällainen kaikkien yhteinen insight henkilö? Koska kuten kaikki tietää: data on arvotonta jos siitä ei pysty generoimaan viisautta.

Saa kuumottaa, rohkea Suomi! 

On kyllä todella kuumottavaa  ja riskiä laittaa itsensä kaikille näkyväksi - olisi paljon helpompaa vaan kehittää ja katsella pienen välimatkan päästä ulkoraiteilla. Ytimeen kun menee on riski polttaa näppinsä ja saada kuumotuksen tunteita poskiin. Mutta se on ainut tapa oppia kertoimella - eikä aikaa ole hukattavaksi. Minä esimerkiksi harjoittelin pitchiäni kymmeniä kertoja kotona ja lavalla se meninkin putkeen mutta kun tilaisuus tuli kahvipöydässä kertoa asia potentiaaliselle sijoittajalle, sössin totaalisesti ja selitin mielestäni asiani ihan typerästi. Tunne: harmitus, ketutus, hitto, argh! Mutta arvaa teinkö sitä virhettä enää toiste? Mikään kuivaharjoittelu ei korvaa oikeaa tilannetta tunnekoktaileineen ja melkeinhän sitä pitää polttaa näpit, jotta tietää missä raja menee - näin minulle ainakin lasketteluopettaja mieheni aikoinaan opasti ennen kuin olin menossa laskemaan ensimmäistä kertaa syvään lumeen. 

Mitkä oli päällimmäiset trendit? 

Health 2.0 oli erilaisten henkilökohtaisten, fysiologisten seurantalaitteiden ja helpomman yhteydenpidon  karnevaali. Dataa kerätään ja jaetaan helpommin, loppukäyttäjät ottavat suuremman roolin - oleellinen sana on customer enpowerment. Monien toimijoiden ego on koetukselle kun heidän alueelle tullaan mutta voi voi, en ymmärrä itkua. Milloin ikinä on voitu estää kehitystä? Vaikka nopeammat hevoset oli ehdoton toive, ei auto kuitenkaan ollut alkuvastuksen jälkeen yhtään hullumpi keksintö, maatiloilta siirryttiin tehtaisiin ja aina vaan toimistoihin ja lopulta kaikki löysivät paikkansa. Samalla tavalla kuin tulee social economy tuotteet kuten Uber ja AirBnB, tulee myös potilaat, jotka tuovat omaa dataa lääkärin vastaanotolle. Iso asia on transparency, läpinäkyvyys, laskutuksessa, toiminnoissa ja kyllä: tunteissa. Se tulee olemaan pian aivan arkipäivää ja katsomme tätä pimittämisen ja egon aikaa ihmetellen. Me tulemme menemään kohti inhimillisä arvoja ja merkityksellisyyttä - siitä uusimpana esimerkkinä Uber kuskin kertoma appsi, jolla voi yksin syömisen sijaan mennä toisten luokse illallispöytään. Miettikään mikä ihmisiä lähentävä ja yksinäisyyttä vähentävä palvelu!  

Seuraava sana on insight. Samalla tavalla kun 2000-luvun alussa olin todistamassa CRM järjestelmien datankeräys-autuaaksitekemis-buumia, nyt on huomattavissa samaa kaavaa: kaikki haluaa dataa mutta sillä ei osata tehdä mitään. Kuka löytää niiden rivien välistä viisauden? Kuka tajuaa, että vaikka teknologia tekee kaikkea kivaa niin se ei aina riitä. Mukaan tulee aivan uudenlaisia huimia mahdollisuuksia ihmiskohtaamiselle - mutta se vaan muuttaa hiukan muotoaan. Onko se trackereitä ymmärtävä terveydenhoitaja tai terapeutti, jonka kanssa voi tulla keskustelemaan omasta datasta? Tai lääkäri, joka hoitaakin jotkut tapaamisista videon välityksellä? Ihmisen perustarve tulla kuulluksi ja nähdyksi ei katoa mihinkään. Tekniikka on hyvä renki, lisämuisti ja motivoija mutta ei isäntä tai lopullinen päätöksentekijä. 

No, miten meidän sitten kävi?

Minä tietysti menin paikalle tutustuakseni ennen kaikkea tunteiden seuraamiseen mutta hämmennyksekseni niitä löytyi vähän. Suurin osa puhuu kvantitatiivisesta, fysiologisesta mittaamisesta mutta laadulliseen puoleen, kognitiivisen puolen mittaaminen puuttui. Ja riippuen ketä start-up gurua kuuntelen, se on joko super tilanne tai mega katastrofi. Olemme joko luomassa jotain todella uutta, olemme distruptive tai sitten kukaan ei ole tunteissa koska siellä ei ole businestä. Ketä uskoa? Ohjeita tulee joka suunnasta ja joka hiton asiaan: mikään asia ei ole yksiselitteinen - ei edes lakitekstit, joiden yksiselitteisyydestä olin ihan varma. Pitää kuunnella kaikkia sujuvasti mutta lopulta palata aina itseen, omaan intuitioon. Yritys ja yrittäjä jää lopulta yksin tekemään viimeisen päätöksen ja sen päätöksen pitää perustua asioihin kuten intohimo, arvot, merkitys ja oma visio. Ja se on siistiä! Ja siksi annan seuraavan ennustuksen:

Omnia Mea Mecum Porto- (Cicero), I carry my things with me.

Tulevaisuuden ihmisen tärkein voimavara tulee olemaan hänen sisäinen voimansa, joka on hänen sisällään 24/7.  Voima, joka suojaa ihmistä ylikuumentuneelta ajattelulta, informaatioähkyltä, muiden odotuksilta ja väistämättömiltä myrskyiltä. Voima, joka on välttämätön jos aikoo huipulle. Voima, joka löytyy kun hiljenee, herkistyy kuuntelemaan ja aloittaa kohtaamaan tunteitansa, ajatuksia ja kehon hiljaisia viestejä. Sieltä se löytyy lopulta: sisäinen kompassi, joka auttaa löytämään oman tien ja ymmärtämään kuinka niin hirvittävän pelottavat ja piilotettavat tunteet ovatkin itseasiassa viisaita tienviittoja tällä matkalla. Tähän me tuomme avun ja ratkaisun. 

Courage my friends. Elämä on niin siistiä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Ari Aura

Hieno analyysi. Demosthenes - kaunopuheisuuden esikuva - lausui tuon Omnia mecum porto. Cicero oli aavistuksen turhamaisempi:-)

Toimituksen poiminnat