*

Camilla Tuominen

Start-up terveisiä ja oppeja Nordic Business Forumista!

  • Start-up terveisiä ja oppeja Nordic Business Forumista!

Onpa ollut hieno kuukausi kun olen ensin päässyt inspiroitumaan Health 2.0:ssa Amerikassa ja nyt Nordic Business Forumissa Helsingissä. Erilaiset tapahtumat (jotka NBForum voitti 6-0 mm. järjestelyissä), mutta minun kannalta monta samaa teemaa: saada nähdä missä mennään, mitä on tulossa, inspiroitua ja päästä suodattamaan kaikki tieto oman systeemin läpi. Ja kuten moni skeptikko kysyykin (minä välillä mukana): mitä tästä kaikesta inspiroitumisesta on jäljellä viikon päästä, kuukauden päästä, mitkä menee käytäntöön? Osittain siksi tämä kirjoitus: kerron ääneen mitä opin ja mitä aion.

Ensin minulle kaiken kokoava lause:

 

Opi vaikka maailmantappiin, kokeile, matki ja kopioi mutta kuitenkin lopulta pitää palata oman sisäisen äänen kuunteluun.

 

Se on miten minä tämän asian näen. Eri mestarit, hienot ajattelijat ja viisaat kertovat ohjeita puheissa, kirjoissa ja tapaamisilla, mutta kun katson niitä tarkemmin huomaan, että ne ovat usein ristiriitaisia ja todella haastavia saada aikaan samassa paketissa. Mm. Jim Collins ja muut puhui mahtavasti visioiden, ison kuvan, johtotähden tärkeydestä ja samalla mielettömästä kyvystä olla tarkka tekemisessä, laadussa, varustelussa, varmistamisessa ja kurinalaisuudessa. Ainakin minun empiirisen tutkimuksen mukaan, nämä asuvat harvoin samassa ihmisessä – ja siksi välillä jessailin kädet ilmassa inspiroituneena ja välillä tunsin pistoa sydämessä, kurkkua vähän kuristi kun en kokenut vastaavani kuvaelmaan. Tuli mieleen muutamat työpaikkailmoitukset, joihin olen törmännyt viime vuosina: niissä kuvataan superihminen, mielettömillä ääripäillä, mahdottomuuksilla – suosikkini olla nuori suoraan koulusta ja super kokenut.

Ulkopuolelta pitää oppia ja pala palalta kehittyä, mutta se on hidasta eikä sitä kehity ilman armoa itseään kohtaan. Hirveä kohtalo on hukata oma ääni ja visio kun kuuntelee liiaksi ulkoa tulevaa. En usko, että yksikään lavalla olisi siellä jos ei olisi lopulta seurannut omaa ääntään. Minun tapa on kuunnella kiinnostuneena, suorastaan hurmioituneena kaikki, keskustella, oppia, ihastua ja järkkyä – mutta suodattaa kaikki oman systeemin läpi ja katsoa mitä sitten jäi. Usein tämä on alitajunnan työtä, ei tietoisen mielen. Huomaan oppineeni joka keskustelusta jotain ja pala palalta ajattelevani eri tavalla kuin ennen.

 

Minulle seminaarin anti kiteytyi neljään sanaan, kahteen teemaan:

1. Ihmiset ja inhimillisyys

2. Visio ja kuri

 

Ihmiset ja inhimillisyys

On itkettävää kuunnella kuinka KAIKKI julistavat ihmisten tärkeyttä kun samaan aikaan suurin osa esim. ympäristöni työssäkäyvistä ei tunne tätä arvostusta luissaan pennin vertaa. Tämä on minusta suurimpia työelämän ristiriitoja ja suruja. Mutta kuten kaikki vahvat tunteet, ne myös synnyttävät uutta ja aikaansaavat muutosta. Esim. minä tuskin olisin lähtenyt yrittäjäksi jos olisin kokenut työssä tulleeni oikeasti nähdyksi tai jos olisin saanut tehdä työni arvomaailmani mukaisesti. Mutta harvalla yrityksellä on tähän aikaa – on helpompi vetää linjat suoriksi. Teettekö niin kotonakin? Lapsille? Puolisolle? Et huomaa tai arvosta toisen erityisiä piirteitä? Tämän ihmetyksen merkkasin vuonna 2001 väitöskirja-aiheekseni bussissa numero 14 kun olin ollut vuoden työelämässä valmistumiseni jälkeen.

Nähdä, tulla nähdyksi. Päästä räjäyttämään kaikki se voima sisältä. Sen suuntaista viestiä puhuivat kaikki: Tony Fernandes, Matti Alahuhta, Arnold Schwarzenegger ja Jim Collins. Minä näen lapseni omina aarrearkkuinaan, näen itseni ilotulituksena enkä malta odottaa mitä kaikkea siitä seuraa. 

Tekemislupaus: en epäile itseäni ja voimaani. Pysähdyn näkemään kollegani heinä itsenään. Näytän nauruni, haavoittuvaisuuteni ja innostukseni vaikka se onkin monen mielestä ylitsevuotavaa. Seuraavan luentoni pidän aiheesta läpinäkyvyys (transparency).

 

Visio ja kuri

Niin kuin yllä mainitsin: hurraa te, joilla on hallussa kumpikin, mutta uskon, että useammalla on hallussa toinen huomattavasti paremmin kuin toinen. Vision tärkeydestä, jopa sen maistaminen, haistaminehan on suoraa ”law of attraction” juttua, joka saa varmasti rationaaliset yritysjohtajat liikkumaan tuolissaan epämukavina. Mutta sitä sanoi kaikki ja mm. Arnold sanoi ykköskohtana menestyksensä takana. Puntilla nousi oikeasti palkintopokaali eikä rauta. Siedetäänkö me tällaista puhetta suomessa?  Minun pitää ainakin usein pehmentää minun BHAG:ia (Big Hairy Audacious Goal) joka on iso, valtava, johon liittyy koko maailma, silkkinauha ja voimakas ihminen. Mutta minä tarvitsen tukea siinä toisessa: kurinalaisuudessa, toistoissa, varautumisessa – sellaisen kaiken rakastamisessa. Mutta olen tajunnut, että sen sijaan että piiskaan itseäni vajavaisuudestani, hankin ympärilleni ihmisiä jotka loistaa siinä. Minä opin mutta en anna sen hidastaa matkaa. Olo on kuin teininä: jos kuuntelen kaikkien mielipiteitä ja yritän miellyttää kaikkia, jäädyn enkä tee mitään. Sama tässä: ole sitä, ole tätä, ole tota. Hyviä pointteja, otetaan huomioon ja suodatetaan omaan systeemiin.

Tekemislupaus: Poistan häiriötekijöitä ympäriltäni, jotta keskittyminen on helpompaa koska tiedän, että edistymisestä tulee superolo. Pidän visiosta kiinni ja julistan sitä vielä kovemmin, joten tässä se tulee (raakaversiona, tunteella):

 

Emotion Tracker tulee opettamaan jokaisen ihmiselle kyvyn ja voiman olla sinut omien ajatusten ja tunteiden kanssa oli tilanne mikä vaan.

 

*heti alkoi hykertelevä hyvänolontunne sisällä*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat